Hyvä että edistyy, mutta en vieläkään ymmärrä, että miksi tällaista asiaa pitää vatvoa eduskunnan tasolla. Voisiko joku selittää rautalangasta, että miksi ilman lakimuutosta opettaja ei yksinkertaisesti voi oppitunnin aluksi käskeä kaikkia laittamaan puhelinta taskuun/pois näkyvistä ja pitämään ne siellä oppitunnin ajan? Ja jos joku ei useasta kehotuksesta huolimatta tottele, niin käsittääkseni jälki-istuntoa saa edelleen antaa.
Erittäin hyvä kysymys. Kaikki eväät tuohon estoon on jo nyt olemassa ja opettajilla on valtuudet kerätä häiritsevät romut talteen oppitunnilta, oli ne sitten älylaitteita tai vaikka huuliharppu. Lisäksi opettajilla on ainakin jonkinlaiset valtuudet myös pakkokeinojen käyttöön jos se Pirkko-Petteri ei käskyistä huolimatta lopeta tunnilla häiriköintiä.
Jälki-istuntoa, luokasta poistamista, määräaikaista erottamista ja vähän vaikka mitä löytyy kyllä valikoimasta, mutta (sen vähän perusteella mitä opettajia tunnen) henkilökunnan oikeusturva on kunnasta ja sen sivistystoimesta riippuen hyvinkin heikoissa kantimissa. Vaikka lain kirjaimen mukaan olisit oikeassa, ellei omasta organisaatiosta löydy selkärankaa, niin onhan se hyvin hankala paikka vääntää kättä vanhempien kanssa. Etenkin kun vanhemmat voivat huudella somessa mitä lystäävät, mutta opettajien käsiä sitoo vaitiolovelvollisuus ja virkavastuu.
Ja kyllä se ainakin täällä omalla kylällä näkyy. “Naapurustossa” on muutamakin perhe, joiden tenavat ovat eläneet sanotaan nyt kauniisti vaikka vapaan kasvatuksen piirissä ja vanhemmat ovat sitä mieltä että eihän se meidän piltti nyt mitään pahaa pysty ikinä tekemään. Joskus silloin kultaisella 90-luvulla, jolloin itsekin sain hölmöilystä haukut ensin pariltakin naapurin isältä ja vielä lopuksi kotona, oli ‘koko kylä kasvattaa’ ohjelma käsittääkseni ihan maanlaajuisena kampanjana. Nykyään tuosta ei ole kuin muistot jäljellä ja “oikeassa” on se joka osaa huutaa isoimpaan ääneen. Sillä erolla, että minkäänlaisessa virassaollessa tai muuten palkkatyön kautta vastuullisena kädet on sidottu ja sekä vanhemmat että varsinkin se nuoriso itse on hyvin tietoisia omista oikeuksistaan ja sen tuomista pakotteista (velvollisuudet tietysti unohtuu sopivasti matkalle).
Joten nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että eduskunta näprää kännykkäkieltoja, kun sille on jonkinlainen kannatus kansalaisilla olemassa. Sen oikean ongelman korjaaminen kun olisi heti ja paljon vaikeampaa ja lisäksi todennäköisesti poliittisen uran loppu ainakin juuri nyt.
Yksi tuttu opettaja kommentoi asiaa jokseenkin osuvasti. Aikanaan peruskouluikäisillä (kansakoulusta tietysti puhumattakaan) oli kunnioitusta vanhemmille, papille, opettajalle ja poliisille, suunnilleen tuossa järjestyksessä. Nykyään sitä ei tahdo löytyä edes poliisille, ainakaan ennenkuin on seinä edessä ja pakon edessä joutuu nöyrtymään.
Kiitos, mielenkiintoista juttua. Omassa tuttavapiirissä ei perusasteen opettajia ole, joten kosketuspinta asiaan on lähinnä uutisoinnin kautta.
Itselle ehkä suurin ihmetyksen aihe on se, että jos nyt olisin opettaja ja takavarikoisin Pirkko-Petterin huuliharpun oppitunnin ajaksi ja lopulta antaisin vielä jälki-istuntoa päälle jatkuvasta opetuksen häiriköinnistä, niin mikä on pahinta mitä tästä voisi minulle seurata?
Pirkon vanhemmat itkevät paikallisessa puskaradiossa että miten paska opettaja omalla kullannupulla on? Entä sitten?
Tekevät jonkinlaisen valituksen minusta? Olisiko sellaisella todellisia mahdollisuuksia menestyä?
Soittavat koulun rehtorille tai kunnan sivistystoimenjohtajalle ja haukkuvat minut? Luulisi (tai toivoisi) että kuka tahansa järkevä jättäisi tällaisen puhelun huomiotta.
Pointti ehkä lähinnä se, että ymmärrän kyllä, että opettajien auktoriteetti luokassa on rappeutunut ja keinovalikoima ylläpitää sitä supistunut, mutta jos tietyt kurinpidolliset toimet edelleen ovat mahdollisia, niin miksi opettajat eivät sitten koe voivansa tarpeen vaatiessa niitä käyttää?
jos nyt olisin opettaja ja takavarikoisin Pirkko-Petterin huuliharpun oppitunnin ajaksi ja lopulta antaisin vielä jälki-istuntoa päälle jatkuvasta opetuksen häiriköinnistä, niin mikä on pahinta mitä tästä voisi minulle seurata?
Pirkko-Petteri sanoo että haista vittu, ei anna huuliharppua eikä suostu poistumaan luokasta puhumalla. Voimakeinojen käyttö on samantien kuvattu koko muun luokan toimesta tiktokkiin, instagramiin, vanhempien whatsappiin jne ja sen jälkeen saatkin sitten vastailla iltapulujen haastatteluihin, mahdollisesti poliisille jne jne jne että mitäs nyt oikein tapahtui. Siitäkin huolimatta että olisit lain oikealla puolella ja kun opettajille ei (käsittääkseni) anneta mitään voimankäyttökoulutuksia tms kuten esim. järkkäreille, niin tuo on vähintäänkin haastava tilanne. Etenkin isompien oppilaiden kohdalla, moni kuutosluokkalainenkin on jo ihan fyysisesti isompi/vahvempi kuin osa opettajista. Tai sitten heiluttelet käsiä ja nakerrat sitä olematonta auktoriteettia vielä lisää.
Jälki-istuntojen valvomiset taitaa mennä ainakin osittain talkootöinä ja niihin on vanhemmilla kohtuu vahvat mahdollisuudet vaikuttaa että milloin niitä istutaan. Eli karrikoiden, teit mitä tahansa niin jonkinlaista paskaa on tarjolla.
Tekevät jonkinlaisen valituksen minusta? Olisiko sellaisella todellisia mahdollisuuksia menestyä?
Riippuu tilanteesta, mutta lähtökohtaisesti ei kunhan homma nyt pysyy jossain järjen rajoissa. Teettää kuitenkin ylimääräistä työtä ja stressiä kun noihin pitää raapustaa vastineita.
Soittavat koulun rehtorille tai kunnan sivistystoimenjohtajalle ja haukkuvat minut? Luulisi (tai toivoisi) että kuka tahansa järkevä jättäisi tällaisen puhelun huomiotta.
Niin sitä toivoisi että työyhteisö olisi tukemassa, mutta se ei ole aina niin sanottua. Ja jos tuollaista tapausta lähtee eskaloimaan oppilashuoltoon, sosiaalitoimeen tai johonkin muualle niin se on taas lisää työtä omaan niskaan.
miksi opettajat eivät sitten koe voivansa tarpeen vaatiessa niitä käyttää?
Kun kaikki ekstra oppituntien pitämisen päälle menee käytännössä työajan ulkopuolelle, l. ainakin osin talkootöiksi. Jos vanhemmilla ei ole aktiivisesti halua ratkoa pilttinsä ongelmia niin käytännössä lastensuojelu taitaa olla ainoa joka voi millään tapaa asiaan puuttua ja, vaikka se nykyään onkin ihan toinen instituutio kuin vaikkapa silloin ysärillä, niin sillä on edelleen omanlaisensa maine, joka saattaa nostaa kynnystä tehdä ilmoituksia.
Plus sitten, etenkin pienemmillä paikkakunnilla, tuo saattaa aiheuttaa epämukavia tilanteita ihan normaaliarjessakin. Täällä opettajat käyvät ruokakaupassakin usein naapurikuntien puolella ettei tarvitsisi kohdata niitä Pirkko-Petterien vanhempia enää kouluarjen ulkopuolella.
Omien pilttien kohdalla on ollut omat haasteensa, mutta niissä olen kyllä kokenut että koulu ja muu organisaatio siellä takana on ollut vanhemmuuden apuna. Kaikki eivät vain katso asiaa aivan samalla tavalla. Esimerkiksi koronavuosien jälkeen yhden luokan poikien käyttäytyminen lähti aivan kaikista henkseleistä irti ja opetuksesta tai mistään muustakaan arjen toiminnasta ei tahtonut tulla yhtään mitään. Opettajat kutsuivat ko. luokan poikien vanhemmat koolle keskustelemaan asiasta ja paikalla oli 3 henkilöä (n. 10 perheestä): minä ja toisen perheen molemmat vanhemmat ja meidän molempien mökkien kossit olivat niitä jotka lähinnä kärsivät tuosta sirkuksesta. Ne pahimpien häiriköijien ja yllyttäjien vanhemmat istuivat kotona.
Siinäpä sitten yrität olla kansankynttilänä kun työkalut on vähissä ja minkääntason auktoriteettia ei ole tenaviin eikä näiden vanhempiin.
Hyvä että edistyy, mutta en vieläkään ymmärrä, että miksi tällaista asiaa pitää vatvoa eduskunnan tasolla. Voisiko joku selittää rautalangasta, että miksi ilman lakimuutosta opettaja ei yksinkertaisesti voi oppitunnin aluksi käskeä kaikkia laittamaan puhelinta taskuun/pois näkyvistä ja pitämään ne siellä oppitunnin ajan? Ja jos joku ei useasta kehotuksesta huolimatta tottele, niin käsittääkseni jälki-istuntoa saa edelleen antaa.
Erittäin hyvä kysymys. Kaikki eväät tuohon estoon on jo nyt olemassa ja opettajilla on valtuudet kerätä häiritsevät romut talteen oppitunnilta, oli ne sitten älylaitteita tai vaikka huuliharppu. Lisäksi opettajilla on ainakin jonkinlaiset valtuudet myös pakkokeinojen käyttöön jos se Pirkko-Petteri ei käskyistä huolimatta lopeta tunnilla häiriköintiä.
Jälki-istuntoa, luokasta poistamista, määräaikaista erottamista ja vähän vaikka mitä löytyy kyllä valikoimasta, mutta (sen vähän perusteella mitä opettajia tunnen) henkilökunnan oikeusturva on kunnasta ja sen sivistystoimesta riippuen hyvinkin heikoissa kantimissa. Vaikka lain kirjaimen mukaan olisit oikeassa, ellei omasta organisaatiosta löydy selkärankaa, niin onhan se hyvin hankala paikka vääntää kättä vanhempien kanssa. Etenkin kun vanhemmat voivat huudella somessa mitä lystäävät, mutta opettajien käsiä sitoo vaitiolovelvollisuus ja virkavastuu.
Ja kyllä se ainakin täällä omalla kylällä näkyy. “Naapurustossa” on muutamakin perhe, joiden tenavat ovat eläneet sanotaan nyt kauniisti vaikka vapaan kasvatuksen piirissä ja vanhemmat ovat sitä mieltä että eihän se meidän piltti nyt mitään pahaa pysty ikinä tekemään. Joskus silloin kultaisella 90-luvulla, jolloin itsekin sain hölmöilystä haukut ensin pariltakin naapurin isältä ja vielä lopuksi kotona, oli ‘koko kylä kasvattaa’ ohjelma käsittääkseni ihan maanlaajuisena kampanjana. Nykyään tuosta ei ole kuin muistot jäljellä ja “oikeassa” on se joka osaa huutaa isoimpaan ääneen. Sillä erolla, että minkäänlaisessa virassaollessa tai muuten palkkatyön kautta vastuullisena kädet on sidottu ja sekä vanhemmat että varsinkin se nuoriso itse on hyvin tietoisia omista oikeuksistaan ja sen tuomista pakotteista (velvollisuudet tietysti unohtuu sopivasti matkalle).
Joten nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että eduskunta näprää kännykkäkieltoja, kun sille on jonkinlainen kannatus kansalaisilla olemassa. Sen oikean ongelman korjaaminen kun olisi heti ja paljon vaikeampaa ja lisäksi todennäköisesti poliittisen uran loppu ainakin juuri nyt.
Yksi tuttu opettaja kommentoi asiaa jokseenkin osuvasti. Aikanaan peruskouluikäisillä (kansakoulusta tietysti puhumattakaan) oli kunnioitusta vanhemmille, papille, opettajalle ja poliisille, suunnilleen tuossa järjestyksessä. Nykyään sitä ei tahdo löytyä edes poliisille, ainakaan ennenkuin on seinä edessä ja pakon edessä joutuu nöyrtymään.
Puhut paljon ja asiaa.
Kiitos, mielenkiintoista juttua. Omassa tuttavapiirissä ei perusasteen opettajia ole, joten kosketuspinta asiaan on lähinnä uutisoinnin kautta.
Itselle ehkä suurin ihmetyksen aihe on se, että jos nyt olisin opettaja ja takavarikoisin Pirkko-Petterin huuliharpun oppitunnin ajaksi ja lopulta antaisin vielä jälki-istuntoa päälle jatkuvasta opetuksen häiriköinnistä, niin mikä on pahinta mitä tästä voisi minulle seurata? Pirkon vanhemmat itkevät paikallisessa puskaradiossa että miten paska opettaja omalla kullannupulla on? Entä sitten?
Tekevät jonkinlaisen valituksen minusta? Olisiko sellaisella todellisia mahdollisuuksia menestyä?
Soittavat koulun rehtorille tai kunnan sivistystoimenjohtajalle ja haukkuvat minut? Luulisi (tai toivoisi) että kuka tahansa järkevä jättäisi tällaisen puhelun huomiotta.
Pointti ehkä lähinnä se, että ymmärrän kyllä, että opettajien auktoriteetti luokassa on rappeutunut ja keinovalikoima ylläpitää sitä supistunut, mutta jos tietyt kurinpidolliset toimet edelleen ovat mahdollisia, niin miksi opettajat eivät sitten koe voivansa tarpeen vaatiessa niitä käyttää?
Pirkko-Petteri sanoo että haista vittu, ei anna huuliharppua eikä suostu poistumaan luokasta puhumalla. Voimakeinojen käyttö on samantien kuvattu koko muun luokan toimesta tiktokkiin, instagramiin, vanhempien whatsappiin jne ja sen jälkeen saatkin sitten vastailla iltapulujen haastatteluihin, mahdollisesti poliisille jne jne jne että mitäs nyt oikein tapahtui. Siitäkin huolimatta että olisit lain oikealla puolella ja kun opettajille ei (käsittääkseni) anneta mitään voimankäyttökoulutuksia tms kuten esim. järkkäreille, niin tuo on vähintäänkin haastava tilanne. Etenkin isompien oppilaiden kohdalla, moni kuutosluokkalainenkin on jo ihan fyysisesti isompi/vahvempi kuin osa opettajista. Tai sitten heiluttelet käsiä ja nakerrat sitä olematonta auktoriteettia vielä lisää.
Jälki-istuntojen valvomiset taitaa mennä ainakin osittain talkootöinä ja niihin on vanhemmilla kohtuu vahvat mahdollisuudet vaikuttaa että milloin niitä istutaan. Eli karrikoiden, teit mitä tahansa niin jonkinlaista paskaa on tarjolla.
Riippuu tilanteesta, mutta lähtökohtaisesti ei kunhan homma nyt pysyy jossain järjen rajoissa. Teettää kuitenkin ylimääräistä työtä ja stressiä kun noihin pitää raapustaa vastineita.
Niin sitä toivoisi että työyhteisö olisi tukemassa, mutta se ei ole aina niin sanottua. Ja jos tuollaista tapausta lähtee eskaloimaan oppilashuoltoon, sosiaalitoimeen tai johonkin muualle niin se on taas lisää työtä omaan niskaan.
Kun kaikki ekstra oppituntien pitämisen päälle menee käytännössä työajan ulkopuolelle, l. ainakin osin talkootöiksi. Jos vanhemmilla ei ole aktiivisesti halua ratkoa pilttinsä ongelmia niin käytännössä lastensuojelu taitaa olla ainoa joka voi millään tapaa asiaan puuttua ja, vaikka se nykyään onkin ihan toinen instituutio kuin vaikkapa silloin ysärillä, niin sillä on edelleen omanlaisensa maine, joka saattaa nostaa kynnystä tehdä ilmoituksia.
Plus sitten, etenkin pienemmillä paikkakunnilla, tuo saattaa aiheuttaa epämukavia tilanteita ihan normaaliarjessakin. Täällä opettajat käyvät ruokakaupassakin usein naapurikuntien puolella ettei tarvitsisi kohdata niitä Pirkko-Petterien vanhempia enää kouluarjen ulkopuolella.
Omien pilttien kohdalla on ollut omat haasteensa, mutta niissä olen kyllä kokenut että koulu ja muu organisaatio siellä takana on ollut vanhemmuuden apuna. Kaikki eivät vain katso asiaa aivan samalla tavalla. Esimerkiksi koronavuosien jälkeen yhden luokan poikien käyttäytyminen lähti aivan kaikista henkseleistä irti ja opetuksesta tai mistään muustakaan arjen toiminnasta ei tahtonut tulla yhtään mitään. Opettajat kutsuivat ko. luokan poikien vanhemmat koolle keskustelemaan asiasta ja paikalla oli 3 henkilöä (n. 10 perheestä): minä ja toisen perheen molemmat vanhemmat ja meidän molempien mökkien kossit olivat niitä jotka lähinnä kärsivät tuosta sirkuksesta. Ne pahimpien häiriköijien ja yllyttäjien vanhemmat istuivat kotona.
Siinäpä sitten yrität olla kansankynttilänä kun työkalut on vähissä ja minkääntason auktoriteettia ei ole tenaviin eikä näiden vanhempiin.
Kuulostaa siltä, että aivan ensimmäiseksi pitäisi korjata tämä.